Historia

 

Pirkanmaan Keliakiayhdistys ry tänä vuonna 2021 30 Vuotta!

Teksti Petra Stolt, muistelemassa Elise Välisaari

 

Pirkanmaan keliakiayhdistys täyttää tänä vuonna 30 vuotta. Jo ennen yhdistyksen perustamista oli Tampereella pitkä historia kerhomuotoisena toimintana. Tampereen Alueen Keliakiapiirin johtokunta kutsui 16.2.1991 Tampereen yliopiston kliinisen lääketieteen laitokselle väkeä koolle ja paikalle saapui 181 keliakiasta kiinnostunutta henkilöä perustamaan Tampereen alueelle omaa yhdistystä. Elise Välisaari, sahalahtelainen keliaakikkojen puolestapuhuja, on ollut yhdistyksen toiminnassa mukana lähes alusta asti. Elise sai keliakiadiagnoosin 30 v. sitten, ja tuli mukaan yhdistykseen saadakseen lisätietoa kohdalleen osuneesta mysteeristä. Elisen neljästä lapsesta kahdella on keliakia ja lisäksi sairaus on todettu muutamalla muulla henkilöllä lähisuvussa. Pirkanmaan keliakiayhdistys oli heti alkuajoista lähtien iso. Elisen tullessa mukaan jäseniä oli hieman yli tuhat henkeä. Yhdistys toimi tiedonjakajana ja vertaistuen antajana, tosin vertaistuki-sanaa ei silloin vielä käytetty. Omaa toimitilaa ei yhdistyksellä ollut. Jäsenillat järjestettin joka kuukauden ensimmäisenä maanantaina pääkirjasto Metson kerhohuoneessa. Niissä jaettiin reseptejä, leivontaohjeita ja käytännön vinkkejä. Sääntömääräisiin kokouksiin ja pikkujouluihin osallistui 150–200 henkeä. Kokouskahvitukset ja pikkujoulut järjestettiin talkoilla. Pari kertaa vuodessa yhdistys teki retken Moilaselle, ainoaan valtakunnallisesti toimivaan leipomoon, joka oli aloittanut gluteenittomien tuotteiden valmistamisen ja toimittamisen pakasteena kauppoihin. Yhteistyö Keliakialiiton kanssa oli tiivistä. Mustanlahdenkatu 10:n toimitilat olivat alun perin liiton ensimmäinen oma toimitila Tampereella. Liiton palkattua toisenkin työntekijän, kävivät toimitilat liitolle pieniksi. Elise oli mukana, kun silloinen yhdistyksen hallitus päätti rohkeasti ottaa pankista lainaa ja ostaa toimitilat yhdistykselle. Elise kertoo sen olleen hänen huippuhetkensä, ja kuinka hienolta tuntui saada “jalat oman pöydän alle”. 10 Alkuvuosina yhdistyksen toiminta-alue käsitti myös Porin ja Vammalan alueen. Yhdistyksessä oli hallituksen jäsen molemmilta paikkakunnilta. Elise on ollut mukana kannustamassa molempien alueiden toimijoita perustamaan oman paikallisyhdistyksensä. Lisäksi Elise on ollut mukana ajamassa sosiaaliturvaan liittyviä asioita useilla eduskuntakäynneillä. Gluteenittomien tuotteiden sijoittelua on pyritty parantamaan vähittäiskaupassa useasti vaihtelevalla menestyksellä. Yhdistyksessä on aina käyty keskustelua terveellisestä ravitsemuksesta, tuoteturvallisuudesta ja elämästä keliaakikkona. Paikallisyhdistysten toiminta on sittemmin muuttunut ammattimaisemmaksi ja haastavammaksi. Elisen mielestä yhdistystoiminta kilpailee ihmisten vapaa-ajasta eikä sitä enää koeta niin tärkeäksi. Perusasiat vuonna 2021 eivät kuitenkaan ole muuttuneet. Yhdistyksen tarkoitus on edelleen reilusti kohdata uusi keliaakikko, joka tulee juttusille hämmentyneenä ja tiedonjanoisena. Yhdistyksen edustaja voi saada hänet luottamaan, että kyllä tästä selvitään. Paikallisyhdistys voi myös toimia oman paikkakuntansa linkkinä keliaakikoiden ja terveydenhuollon ammattilaisten välillä. Elise on kiitollinen vuosista, joina on saanut olla mukana toiminnassa. Parasta Elisen mielestä on tämän 30 vuoden aikana ollut kuitenkin toiminta yhdessä muiden kanssa. Vanha sanonta “vain antamaan valmis voi saada” pitää edelleen paikkansa. 

 

PDF-tiedostokeliahistoria 030301.pdf (29 kB)
Yhdistyksen 10 -vuotis historiikki kokonaisuudessaan. Tiedostonimeä klikkaamalla saat sen näkyviin.

 

HISTORIIKKI, Pirkanmaan Keliakiayhdistys ry 10 Vuotta

Eeva Tyni ja Helvi Nurmela: Keliakiatoiminnan alkutaival

Rauno Rantalainen avustajanaan Raija Mäkinen: Tampereen Alueen Keliakiapiiristä Pirkanmaan Keliakiayhdistys ry:ksi

Muistiinpanoja keliakiatoiminnan alkutaipaleelta

Pirkanmaan Keliakiayhdistyksen perustamiseen johtava toiminta alkoi, kun liikkeenharjoittaja Eino Laurell kuuli radiosta syksyllä 1976 ilmoituksen keliakiayhdistyksen perustamisesta ja meni kokoukseen Helsinkiin. Hänet valittiin Suomen Keliakiayhdistyksen perustavassa kokouksessa 19.10.1976 yhdistyksen johtokuntaan ja yhdyshenkilöksi Tampereelle. 

Keväällä 1977 pidettiin Tampereen alueen ensimmäinen kokous Tampereen Yliopistollisessa Keskussairaalassa. Myös seuraavina vuosina kokoukset järjestettiin keskussairaalan kirjaston luentosalissa sekä 1980-luvun alkupuolelta Tampereen yliopiston lääketieteen laitoksen tiloissa. Jäsenten osallistuminen kokoukseen oli vilkasta, alkuvuosien muutamasta kymmenestä lähes pariinsataan henkilöön.

Kokouksen yhteydessä asiantuntijalääkärit luennoivat keliakiaan liittyvistä asioista. Tuote-esittelyt ja keliakiatuotteiden myynti kuuluivat myös kokousten ohjelmaan.

Suomen Keliakiayhdistys ry:n kevätkokous järjestettiin 12.3.1983 Tampereella.

Tampereen alueen keliaakikot kokoontuivat ”Keliakian kehrääjät” -nimellä kuukausittain, aluksi Kalevan uintikeskuksen kokoustiloissa ja syksystä 1983 Sorin nuorisokeskuksessa, osittain myös jäsenten kotona. Lokakuusta 1986 jäsenillat järjestettiin pääkirjasto Metson tiloissa. Yhteyshenkilönä Tampereella toimi Toini Sirkkola vuodesta 1980 kahdeksan vuoden ajan.

Syksyllä 1985 päätettiin ryhtyä käyttämään nimeä Tampereen Alueen Keliakiapiiri. Piirille hyväksyttiin toimintaohjeet 26.1.1987.

Tampereen vammais- ja terveydenhuollon neuvottelukunnan jäsenyyttä anottiin 14.10.1987.

Vapaaehtois- ja talkoovoimin järjestettiin vuosittain joulujuhlat, osallistuttiin Tampereen kaupungin vammaisjärjestöjen myyjäisiin ja kirpputoritapahtumiin, hoidettiin kevätkokousten kahvitarjoilu ja erittäin suositut arpajaiset.

Työn ohella oli myös virkistystoimintaa. Järjestettiin retkiä sekä kotimaassa että ulkomaille. Suomen Keliakiayhdistyksen eri puolilla maata pidettyihin kokouksiin järjestettiin kuljetukset.

Tampereen Alueen Keliakiapiiri teki aloitteen Suomen Keliakiayhdistyksen johtokunnalle, että se ryhtyy toimiin yhdistyksen muuttamiseksi liittomuotoiseksi ja että eri puolille maata perustetaan paikallisyhdistyksiä.

 

Tampereen Alueen Keliakiapiiristä Pirkanmaan Keliakiayhdistys ry:ksi

Suomen Keliakiayhdistyksen tehtyä päätöksen muuttaa yhdistystoiminta liittomuotoiseksi (12.9.1990), tuli ajankohtaiseksi Pirkanmaan Keliakiayhdistyksen perustaminen. Pitkä kerhomuotoinen toiminta antoi meille hyvän valmiuden oman yhdistystoiminnan aloittamiseen ja tarvittiinhan liitonkin perustamiseen vähintään kolme rekisteröityä keliakiayhdistystä.

Tampereen Alueen Keliakiapiirin johtokunta päättikin kutsua keliaakikkoja koolle ja niinpä 16.2.1991 kello 13.00 Tampereen yliopiston kliinisen lääketieteen laitokselle kokoontui 181 keliakiasta kiinnostunutta henkilöä perustamaan Tampereen alueelle Pirkanmaan Keliakiayhdistystä.

Perustamiskokouksen puheenjohtajana toimi dosentti Olavi Keyriläinen ja yhdistyksen ensimmäiseen johtokuntaan valittiin puheenjohtajaksi lääketieteen tohtori Markku Mäki ja johtokunnan jäseniksi Paavo Leskinen, Kaija Varho, Taina Saarikko, Rauno Rantalainen, Eeva-Liisa Toitturi, Pertti Regnell, Marja-Leena Harsu ja Eeva-Riitta Sirén. Säännöiksi hyväksyttiin Suomen Keliakiayhdistyksen johtokunnan laatimat ja ennakkotarkastuksessa hyväksytyt paikallisyhdistysten säännöt. Pirkanmaan Keliakiayhdistys perustettiin ensimmäisenä Suomen keliaakikkojen paikallisyhdistyksistä. Toiminta-alueena Pirkanmaan Keliakia-yhdistyksellä oli alussa etelä – pohjoissuunnassa Urjala – Virrat, itä – länsi suunnassa Längelmäki – Pori ja sen jäsenmäärä oli 819.

Yläpuolella yhdistyksen 10-vuotishistoriikki kokonaisuudessaan pdf-tiedostona.